Nepsylasten tuesta ja terapiaan pääsystä on käyty tarpeellista keskustelua jo pitkään.

Ensimmäiseksi tarvitsisimme aikaa kohdata lapsi ja nuori päivittäin kotona ja koulussa. Koulussa opettajat haluavat kohdata nuoria ja heillä on huoli, he tunnistavat neurologisesti oireilevan lapsen, mutta aikaa ei riittävästi ole. Työpäivä on liian kiireinen.  Välitunti riittää juuri ja juuri siirtyä luokkatilasta toiseen ja välituntivalvonnasta oppitunnille.

Tähän kiireeseen hukkuu ensisijaisesti autisminkirjon oireilevat nepsy-lapset, jotka eivät ole saaneet diagnoosia. Varhainen puuttuminen ei onnistu, eikä ole onnistunut kaikista lukuisista tiimeistä ja ryhmistä ja yhdessä istutuista työtunneista huolimatta joita vuosien aikana on luotu. Koululääkäri ei tee lähetettä, koska lastenlääkärit ei ota vastaan, ilman koulupsykologin tekemiä testejä.

Suurimmalla osalla autismin kirjon lapsista ei havaita oppimisvaikeuksia esikouluiässä, eikä ensimmäisillä luokilla ja harvemmin koko peruskoulun aikana. Autismi ja oppimisvaikeus eivät ole siis yhteydessä toisiinsa. Näillä lapsilla on kuitenkin havaittavissa sosio-emotionaalisia haasteita jo lapsuudessa. Nepsylasten poikkeavan aivotoiminnan vuoksi, he eivät aina kuule tai ymmärrä ja havaitse mitä ympärillä tapahtuu. He saattavat vetäytyä mieluummin kuin olla kaveriporukassa tai he ovat niitä joka paikkaan kerkeeviä kiipeilijöitä, jotka saavat muut mukaansa. Tourette- lapsi puolestaan saattaa kiroilla säännöllisesti ahdistuksen tullessa ja pakkoliikkeet voivat tuntua pelleilyltä tai uhkaavaltakin. Nämä lapset kokevat lähes kaikki tulleensa kiusatuksi ja he kertovat jäävänsä usein porukan ulkopuolelle.

Autisminkirjon lasten sosio-emotionaaliset vaikeudet lisääntyvät ja kärjistyvät kasvun myötä, ilman oikeaa tukea. Ne kärjistyvät ensin perheissä ja pian jo koulussakin. Edessä on liian usein lastensuojeluilmoituksia uhmakkaasta tai itsetuhoisesta ja itseään viiltelevästä nuoresta. Sekä lisääntyneistä huostaanotoista huumeisiin ja päihteisiin päätyneestä nuoresta, jopa 12 vuoden iässä. Lastensuojelu sitten saa aikaan lähetteet neuropsykiatriseen arviointiin, mutta jokainen ymmärtää, että ollaan auttamattomasti jo liian myöhässä, kun diagnoosi neurologisesta aivojen toiminnasta saadaan vasta tätä kautta. Tämä on korjaava tilanne ja tulee yhteiskunnalle kalliiksi, mutta ennenkaikkea tuottaa perheelle suurta kärsimystä.

Nepsy-lasten ja heidän perheiden hyvinvoinnissa voimme onnistua, muuttamalla rakenteellisesti peruspalveluiden asiakaskohtaamista ja avaamalla ne solmukohdat peruspalvelussamme, jotka lisäävät jonoa lastensuojelussa ja mielenterveyspalvelussa. Tähän ei tarvita suuria määriä rahaa eikä resursseja, vaan rakenteellisia muutoksia peruspalveluihin neuvolalääkärissä, kouluterveydenhuollossa ja oppilashuollossa.

 Neuropsykiatriseen arviointiin pitää jatkossa päästä neuvolan, tiimilääkärin tai koululääkärin lähetteellä suoraan. Jos lapsella tai nuorella ei ole oppimisenvaikeuksia ei pidä vaatia pakollisia psykologin tutkimuksia lähetteen saamiseksi. Tarvitaan uusittuja arviointilomakkeita sosiaalisten ongelmien kartoittamiseksi tai tarkkaavuuden ja keskittymisen ongelman arvioimiseksi, jotka täytetään neuvolakäynnillä, tiimilääkärillä tai kouluterveydenhoitajan käynnillä. Ennen kaikkea pitää vanhempien ja lasten kanssa työtä tekevien ottaa ajoissa puheeksi lapsen käyttäytymisessä ilmenneet huolet ja kartoittaa tuen arviointia yhdessä oireiden ilmaantuessa.

Vanhemmat ovat usein näiden autismin kirjon lasten ja pahoinvoivien lasten ja nuorten asiantuntijoita. Vanhempia pitää kuulla neuvolassa, varhaiskasvatuksessa ja koulussa, heillä on usein kerrottavaa.