Hyvä paha inkluusio

Mitä jos näkisimmekin niin, että jokainen oppilas on inkluusio-oppilas ja jokainen oppilas on erityinen ja omanlainen ja näin ollen tarvitsee aikuisen tukea ja kannustusta kasvaakseen.

Inkluusio itsessään on hyvä tavoite ja tukee oppilaiden välistä yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja ajatusta, että me kaikki olemme yhtä samaa porukkaa. Idea inkluusiossa on, ettei erityisen tuen tai paljon tukea tarvitsevan oppilaan tarvitse poistua omasta ryhmästä opiskelemaan toisaalle ja hän saisi myös opiskella ikätoveriensa kanssa lähikoulussaan. Koulun tulisi toimia oppilaan tarpeen mukaan, eikä tukea tarvitsevan oppilaan tarvitse sopeutua resurssivajeisessa koulussa. 

Lähikouluperiaate tukee lisäksi lapsen osallisuutta omaan asuinympäristöönsä ja lisää asuinalueen lasten yhteenkuuluvuutta ja yhdenvertaisuutta. Inkluusion toteutus ja monimuotoisuus taas puolestaan lisää suvaitsevaisuutta.

Mitenkä asiaa tulisi tarkastella, kun puhutaan lapsista ja oppimisesta ja oppimistuloksista. Inkluusio ja oppimistulokset eivät liity suoraan toisiinsa. Monen inkluusio-oppilaan osaamisessa ei ole mitään vikaa. Lisääntyneen pahoinvoinnin koetaan johtuvan kovasta vaatimustasosta ja tahdista suorittaa opintoja. Oppimateriaalin sisällöt ovat lian kovatasoiset ja perusasioiden oppiminen jää heikolle.

Opetussuunnitelma on niin tiukka, että, jos sairastaa kolme viikkoa, on todennäköisesti pudonnut jo pahasti kelkasta.

Pisa-tulokset eivät myöskään kerro oppilaan hyvinvoinnista mitään, vaikka syy-seurausyhteys löytyykin.

Rikosoireilevat ja aggressiiviset lapset, sekä pahoinvoivat ja psyykkisesti oireilevat lapset pitäisi saada terveydenhuollon ja avun piiriin ajoissa. Koulumaailmassa näiden lasten pikainen pienluokkaan siirtäminen ei poista yksilön psyykkistä ongelmaa, eikä ole suora tie oppimistulosten paranemiseen. Kuitenkin pienemmässä ryhmässä ja erityisluokassa pahasti oireilevat lapset saavat kokonaisvaltaisempaa tukea. Heillä on yksi opettaja ja koulunkäynnin tukena koko koulupäivän ajan.

Toteutuakseen oikein inkluusiossa pitää siis ottaa huomioon monta asiaa. Lukivaikeudesta ja erilaisista synnynnäisistä oppimisen vaikeuksista tai aistiyliherkkyyksistä kärsii n. 20 % väestöstä. Kun inkluusio toteutetaan yhteisopettajuusluokalla, koulu mukautuu vaadittuihin tarpeisiin. Oppilaita voi olla määrällisesti opetusryhmissä paljon, mutta heille pystytään hyvällä yhteistyöllä ja oikeilla tilajärjestelyillä järjestämään päivittäin oppimisvaiheensa mukaista opetusta joustavasti ryhmiteltynä. Luokan struktuurit ja toistuvat rutiinit auttavat koko luokkaa työskentelemään yhdessä. Tämä hieno ajatus ei valitettavasti vielä toteudu koulujen puutteellisten tilojen vuoksi.

Lapsen täytyy tuntea jaksavansa käydä koulua ja tuntea olevansa turvassa ja tulevansa kuulluksi. On varmaa, että jokainen lapsi ja nuori haluaa antaa oman panoksensa yhteiskuntaan opiskelemalla ja työtä tekemällä. Lapset tarvitsevat tunnetta siitä, että ovat osa tätä yhteiskuntaa ja osana demokratiaa.

Tässä muuttuneessa maailmassa opetussuunnitelmaa pitää tarkastella kriittisemmin. Peruskoulu tarvitsee kokonaisvaltaisen uudistuksen ja varhaiskasvatus ja inkluusio rahaa.